Huomenna se sitten koittaa. Mestarietsivämme Poirot pääsee ikiomaan kotiin. Ja sen tämä pieni mörökölli on ansainnutkin ♥
Viisi kuukautta on mennyt hirvittävän nopeasti, juurihan Poirot meille vasta tuli, ja ainoat kuvat mitä siitä sai, näyttivät tältä...
Silloin ei paljoa seurusteltu ei, mutta nykyään on toinen ääni kellossa. Herra tulee ovelle vastaan, kun töistä tulee, nousee samantien sohvalta ylös jos huomaa mun lähtevän johonkin ja noh, on niin kotikissa kuin vaan olla ja voi! Ainoa harmistus on, ettei Lallin kanssa kanssaeläminen oikein suju, mutta eipä sen tarvitse enää sujuakaan, kun uudessa kodissa odottaa kiva tyttöystävä :) Ja ehkä vähän on harmittanut, kun poika on vaan niin grumpy joka kuvassa :D
Onneksi on ihmisiä, jotka ovat valmiita avaamaan kotinsa ovet myös näille vähän vanhemmille eikä niin sylikissamaisille kissoille ♥
Onnea Poirot uuteen kotiin! Ikävähän tuota tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Naukaise mielipiteesi, ellei kissa vienyt kieltäsi ;)