Kolme vuotta sitten syntyi navetan nurkkaan pieni punainen poika, sisarusparvensa ainoa punanuttu. Kuten arvata saattaa, elo navetan nurkassa ei ollut ihan sitä mitä tällä kissanpojalla oli maailmaan saapuessa mielessä, hän tahtoi seikkailla, nähdä ja kokea uusia asioita.
Nämä haaveet olivat kaatua heti alkuunsa. Navetan omistajan mielestä hänellä oli liikaa kissoja hoidettavanaan ja hän päätti, että ylimääräisistä olisi päästävä eroon. Tämäkö olisi pienen punaisen kissanpojan loppu?
Onneksi eräänä aamuna paikalle saapui nainen, ja naisella oli mukanaan kantokoppa. Hän hiippaili hiljaa punanutun taakse ja kaappasi tämän takkinsa sisään! Hui, nytkö tuli noutaja!
Noutaja tuli, mutta ei aivan punaisen pojan pelkojen kaltaisena. Nopeasti hän löysi itsensä kamalan murisevan laitteen etupenkiltä kantokopasta, ja itkuhan siinä pääsi. Missä kaikki tutut kaverit, missä äiti?
Mutta turhaan itki pieni punainen poika, koska samaan aikaan myös emo ja muut sisarukset saivat samanlaisen kantokoppakyydityksen, eri paikkaan tosin kuin punanuttu. Punanuttu oli sisarusparven sairain, ja tarvitsi erityishoivaa, silmät olivat lähes umpeen muurautuneet, korvat täynnä punkkien töhnää ja nenäkin vuoti, ei mikään huippufiilis siis. Onneksi apu tuli kuitenkin ajoissa.
Muu kissaperhe pääsi toisaalle hoitoon, ja pieni punainen poika saapui Tampereen Hervantaan. Ensimmäiset päivät hän vietti tämän viheliäisen kaappaajanaisen ja tämän miehen makuuhuoneessa, muisti sähistä ja sylkeä pontevasti mikäli häntä lähestyttiin. Päättäväisesti nainen silti putsasi punanutun silmiä, korvia ja nenää monta kertaa päivässä, eikä välittänyt tämän kiroiluista tuon taivaallista, höpötti vain kuinka komea pieni punanuttu hänellä onkaan, ja pikkuhiljaa pieni punainen poika alkoi luottaa naiseen yhä enemmän.
Lopulta tuli päivä, jolloin nainen nappasi pienen punanutun syliinsä ja lähti näyttämään tälle maailmaa makuuhuoneen oven ulkopuolella. Hui miten poika säikähtikään, kun alailmoista kuului äkäistä sähinää ja sieltä toljotti kaksi mustaa isoa kissaa! Ei hän ollut tuollaiseen vastaanottoon tottunut! Punanutun onneksi talouden alkuperäisjäsen, matriarkkanakin tunnettu kissarouva hyväksyi pienen pojan nopeasti joukkoon, eikä toisella suhisijallakaan ollut sen jälkeen enää mitään pahaa sanottavaa uudesta tulokkaasta, joten pian ruokakupilla olikin nähtävillä kaksi isoa mustaa kissaa ja heidän välissään pieni punainen poika.
Kuka on tämä tarinan pieni punanuttu? Mahtaako hän kenties olla joku tuttu tyyppi?
No sehän on tietenkin meidän ihana pieni-iso Crusoe ♥ joka viettää tänään 3v syntymäpäiviään!
Syntymäpäiväsankari on viettänyt päiväänsä painiessaan ystävänsä Chaplinin kanssa, ja juhlaillallismenot alkoivat juuri, menuuseen kuuluu tietenkin possunsydäntä.
Eipä pieni punainen kolli arvannut, että matka navetan nurkasta voisi viedä Kissakolmioon, jossa saa viettää synttäreitä kaikkien kavereiden kanssa, nauttien yhdessä possunsydänateriaa. Sen jälkeen voikin tyytyväisenä istahtaa sohvalle, leipuroida hetken lampaantaljaa ja tyytyväisenä huokaisten käpertyä söpölle pienelle punaiselle kerälle näkemään tapahtumarikkaita kissuusunia ♥
Kissakolmion väki toivottaa Crusoelle oikein sydämellistä syntymäpäivää!
