Pikku-Eiko sairastaa

Kun eläin sairastaa, on se ikävää sekä eläimelle, mutta on se ikävää myös hoitajallekin. Huoli on aina suuri ja tuntuu ettei mikään hoito tepsi tarpeeksi nopeasti. Varsinkin nämä pennut saattavat mennä nopeastikin huonoon kuntoon, joten oireisiin pitää pystyä puuttumaan heti.

Meillä on nyt ollut pikku-Eiko jonkin aikaa ripulilla. Välillä ripuli äityi niin pahaksi, että sitä saattoi valua lattialla Eikon ihan vain kävellessä, mutta onneksi siitä vaiheesta ollaan jo päästy yli. Vieläkin tuotokset ovat aivan vesiripulia, joten tänään kävimme hakemassa vähän eläinlääkärin mielipidettä asiaan.

Aluksi Eiko tutki mielenkiinnolla ympäristöään ja antoi lääkärin tutkia kaiken suusta lähtien.

Mutta saatuaan pahoinvoinninestolääkkeen piikkinä, muuttui ääni kellossa, ja koko lääkärireissu alkoi tuntua Eikosta ihan tyhmältä!

Paljoakaan emme tuosta reissusta viisastuneet, mutta kokeilemme nyt vielä Tylosin -nimistä antibioottia uudestaan, tällä kertaa vain gelatiinikapseleihin tungettuna (aiempi kokeilu aiheutti Eikossa vain hirvittävän kuolaamisreaktiot ja lopulta lääkkeen oksentamisen ulos...), vaihdamme ruokavalion nyt vain näihin hyvin sulaviin vaihtoehtoihin ja lisäämme ruokavalioon myös Nutriplus catia. Eiko sai kotiintuomisiksi myös neljän päivän pahoinvoinninestolääkkeet. Tänään haemme vielä Musti & Mirristä maitohappobakteerivalmisteen tukemaan suoliston toimintaa.
Canikuria ja Promaxia emme nyt tällä kertaa anna, kun tuntui ettei niistä ole ollut mitään hyötyä tässä tapauksessa. Iso on hoitoarsenaali jo näinkin!

Pitäkäähän peukkuja pikku-Eikolle, että saisimme toisen massun viimeinkin kuntoon!