Tällä viikolla olisi moiselle henkilölle tarvetta, nimittäin meitä Kissakolmion kuninkaallisia on nyt kohdeltu hyvin huonosti ja epäarvokkaasti.
Paras aloittaa juttu ihan alusta.
Eli tiistai-iltana meidän emäntä tuli ihan normaalisti töistä, mutta sitten se lähti melkein heti pois, kävi vaan tulostamassa täällä pari paperia tuosta laitteesta, jonka päällä mekin on joskus istuttu ja sit sieltä on tullut meidän tassujen kuva ulos! Tiedättekö te mistä laitteesta puhun, en oo ihan varma sen oikeasta nimestä, joten me kutsutaan sitä tassukuvastimeks.
Joka tapauksessa, me jäätiin tänne vähän hoo moilasena katteleen, et mihin se emäntä nyt heti lähtee eikä anna edes iltapalaa! No ei tarvinnu ihmetellä kauan, kohta se tulikin jo takas, MUTTA!!!
Sillä oli mukanaan meidän arkkivihollinen! KOIRA! Vaikkakin hirveän paljon pienempi kuin se edellinen mikä täällä oli, mutta kyllä me tuo silti koiraks haistettiin ja tunnistettiin! TAAS! Eikö se edellinen olis voinu olla vaikka viimenen, oltais pärjätty ihan ilman tätäkin järkytystä taas.
Tollain viattoman näkösenä se tuossa istuu mukamas.
Mut sit se näki meidät täällä ylhäällä, mihin tietty juostiin heti ku haistettiin et tommonen sieltä ovesta taas tuli sisälle. Vähän jouduttiin epäileen omaa hajuaistiamme, koska selkeästihän tuo näyttää ihan siltä efelant... eflen... ronsulta, joka osasi lentää, Dumboko se oli?
Näätteks mut tuolla ylhäällä? Lalli oli vähän rohkeempi, tai tyhmempi, ja rupes ihan tuijotuskisaan moisen pötkön kans.
Anna meidän nyt taas kaikki kestää. Kuinkahan kauan tää ny meinaa taas majailla täällä meillä, edellinen oli ihan liian kauan meidän mielestä!
Mutta ei kauheudet tähän loppuneet! Eilen emäntä kantoi tuolta ovesta sisälle pahvilaatikon. Pahvilaatikko on viel se hyvä juttu tässä. Sieltä pahvilaatikosta se nosti jonkun tommosen härpäkkeen tonne lattialle, siirsi meidän hiekkistä kun se oli kuulemma tiellä (miten meidän tavarat voi olla muka tiellä, se paikka oli ensin meidän hiekkiksen!!). Oltiin et okei, tää on ihan ok juttu.
Tänään se karmea totuus sitten paljastui. Se härpäke ei ollutkaan mikään tavallinen koriste-esine tai joku tommonen istumisalusta, vaan se oli IMURI! Siis nyt täällä on jo kaks kauhulaitetta! Tää piti onneks paaaaaljon hiljaisempaa ääntä ja vähän kummasteltiin, kun se itsekseen täällä liikku. Se aiempi imuri on vissiin vähän tyhmempi, kun aina emäntä tai iskä joutuu sitä taluttaan ympäriinsä, mut tää osas kulkee ite.
Kävin nopeesti myös alhaalla vilkaisemassa moista härpäkettä, mutta sit muistin et ainii täällä oli joku koirakin, ja juoksin takaisin ylös. Mut sinne oli hävinny kaikki meidän vaivalla lattialle heittelemämme kissanhiekat :( Ei ollu murustakaan jääny jäljelle...
Mites teidän viikko on sujunut, onko ollut yhtä järkytyksentäyteistä ku meillä?
Emäntä selventää, että uusi härpäke on siis Neato Botvac D85, täydellinen uusi ystäväni ♥
Luin
Tassunjälkiä sydämessä -blogista heidän uudesta hankinnastaan ja vähän kuin heräteostoksena klikkailin moisen kapistuksen CDONilta ostoskoriin. Meillä on ollut jo piiiitkään tarkoituksena ostaa robotti-imuri, mutta olemme etsineet juuri eläintalouteen sopivaa kapistusta, monen imurin kohdalla kun on ollut sitten arvosteluissa maininta, että harjakset menee tukkoon karvoista tai jotain muuta vastaavaa. Mutta tuon blogiarvostelun perusteella uskaltauduin tämän sitten ostamaan, ja ai että! Kyllä kannatti! Tuli meinaan puhdasta! Tämän pystyisi ajastamaan myös yölliselle imurointikierrokselle, sen verran hiljainen on.
Ja uusi koiraystävämme on Doris, 8-vuotias mäyräkoiratyttö, joka tuli meille tosiaan tiistai-iltana sitä omaa, uutta kotiaan etsimään :) Hirmuisen herttainen tapaus, jolle kissat on tietenkin suuri kiinnostuksenkohde, niihin kun ei rouva ole koskaan päässyt tutustumaan.
